2012

k0nu 13:15, 25.3.10

Kuten kaikki tietävät, Jeesus kertoi Matteuksen evankeliumissa maailmanlopusta. Sen yleiset enteet ovat kuin Ajankohtaisesta kakkosesta ja sitten tulee loppu. Mutta päivää ei tiedä kukaan paitsi Isä (= Jahve). Tämä taas johtuu siitä, ettei JK:n aktiiviuran aikana ollut vielä Amerikkaa löydetty (oliko se hukassa?), eikä mayoista oltu Israelissa kuultukaan. Silti näillä oli juliaanisia kalentereita parempi almanakka, jonka viimeinen päivä on 21.12.2012. Kuten jokainen tietää.

Tuon tuomiopäivän keppihevosella ratsastaa Roland Emmerich. Mies, joka rakastaa erikoistehosteita siinä mitassa, että filkan muu kehittely jää Godzillan jalkoihin. Eikä kukaan muuta odotakaan.

Tietotekniikan ja kaikkinaisen trikkitemppuilun mahdollisuudet ovat avanneet tietä uuden ajan katastrofikuville. Silti alkaa tuntua, että myös uudempi efekti-tsunami on jo vaahtopäänsä kuohahtanut. Ällistyttävistä näkymistä huolimatta tähänkään totaalisen tuhon skenaarioon ei kukaan ole keksinyt muuta kuin sen. Sen lopun siis. Hoh-hoijjaa!

Pääosassa juoksee John Cusack, joka eronneen (tietysti) perheenisän roolissa saa kuulla, että valituille on olemassa ikioma pelastusohjelma myös maailmanlopun varalta. Siitä pääsee osalliseksi vain isolla rahalla, kun onhan leffa sentään amerikkalainen. Sitten ravataan kieli vyön alla kaiken sortuvan ja palavan keskellä ja esitellään sipaisutekniikalla muuta väkeä. Niitä, jotka pillahtavat itkuun, kun puhuvat viimeisen kerran läheistensä kanssa. Mennään kaavalla hämmästys-pikkutuho-pillahdus-ällistys-isotuho-ailavjuu-miituu-supertuho-kyynellys-loppupauhu-nyyhkäys. Siis sitä rataa, joka ei tarvitse käsikirjoittajaa, vaan vain muutaman tunnepuolen legopalikan, helvetin ison tehostetietsikan ja musertavan kasan fyffeä.

Uskomattoman näköisiä nämä moottoriteiden ramppien romahtamiset, mereen vajoavat suurkaupungit ja havahtuvat supertulivuoret toki ovat. Silti joskus haluaisi, että koko planeetta pamahtaa (leffassa), eikä kukaan selviä. Tai korkeintaan joku outo heppu.